Johtopäätöksiä

Huomataan, että nettipäiväkirjaa ei päivitetä. Tehdään johtopäätös: nettipäiväkirjaa tuskin päivitetään jatkossakaan. Kerrotaan, että asiallistakin tekemistä on liikaa. Muistetaan mainita, että jos aikaa löytyy jatkossa lisää, niin päiväkirjaan saatetaan palata.

Kerrotaan kuitenkin myös, että poika paskoo edelleen lattialle, inhoaa märkää vaippaa ja on kerran onnistunut pissaamaan pottaan.

Sunnuntai 9.4.2006

Anteeksi pitkä katkos.

Mies:

Pitkään jatkunutta pahan, suorastaan kitkerän hajuista piereskelyä. Pierut ovat tuntuneet kuumilta ja kirvelleet peräreiällä. Kakkaa on kuitenkin yleensä tullut hyvin. Tänään piti ajaa lapset pois vessasta vesileikeistä: "Isi tulisi nyt kakalle." Ja sitä tuli sitten ihan kunnolla. Piti oikein patistaa: "Menkää nyt ennen kuin tulee housuun." En ihmettele, että jotkut haluavat kahdeksan huoneen omakotitalon ja vessoja eri kerroksiin. Saapa rauhassa paskantaa eikä häiritä muita.

Anekdootti eräästä aiemmasta kerrasta pitää vielä mainita: Olin pojan kanssa kahdestaan ja tuli paskahätä. Poika on vielä niin pieni ja vallaton, että häntä ei voi yksin jättää olemaan oven ulkopuolelle, ja jätin oven auki, jolloin tämä tietysti tuli pyörimään vessaan. Paskaa tuli niin kovalla äänellä, että poika kurkisti ihmeissään pyttyyn. Sanoin isällisesti: "Se on nyt sitä kakkaa."

Vaimo:

Olen siirtynyt vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, mutta eiliset vieraat toivat mukanaan jälkiruoaksi valtavan, arviolta kahden pään kokoisen suklaakakun. Pääruoalla karppasin vielä, mutta halusin maistaa suklaaihanuutta ajatellen, että se nyt on vain tämä yksi kerta ja sitten takaisin ruotuun. Otinpa toisenkin palan. Viiniäkin meni. Illalla, kun vieraat olivat menneet ja lapset nukkuivat, mahan nipistely alkoi saada pelottavat mittasuhteet. Yhtäkkiä tajusin, että nyt on mentävä. Saman tien, kun olin laskenut takapuolen pöntölle (ehdin laskea housut alas ensin), pönttö täyttyi roiskuvasta räjähderipulista. Kohtaus oli ohi kymmenessä sekunnissa, mutta jälki oli karmeaa ja vessaharjaa tarvittiin vielä alapesusuihkun jälkeenkin.

Tänään kakka soljui kuten sen pitääkin.

Poika:

Ostimme perjantaina uuden maton keskusteltuamme sitä ennen siitä, että sen voi jo ostaa: poika ei enää juuri kaki matoille. Joskus illalla poika riisui vaippansa ja leikki isosiskon kanssa. Yhtäkkiä sisko huusi, että täällä on kakkaa. Matolla ja lattialla sen ympärillä oli muutama iso pökäle; mattoon oli lisäksi liiskaantunut jotain, jonka päälle poika ilmeisesti oli astunut, sillä kakkaa oli myös hänen jalkapohjassaan. Huomasimme saman tien myös, että mattoa ei saa pestä vedellä. Käytimme vettä ja tiskiainetta silti, eikä kukaan kuollut.

Torstai 16.3.

Mies:

Lähdin aamulla viemään tytärtä tarhaan ja söin vain jogurttia ja hedelmiä aamulla. Söin kunnollisen aamupalan vasta kun tulin takaisin, mutta minulla oli aamupäivällä pieni liiketapaaminen, jonka jälkeen tunsin kakan tulevan. Menin toiveikkaasti kakalle ja ison äheltämisen jälkeen sain aikaiseksi yhden peukalon kokoisen kikkareen.

Vaimo:

Poikaa on kielletty leikkimästä avainpurkilla, koska siellä on myös korkkiruuveja ja muuta vaarallista. Aamulla hän sinnikkäästi haki tuolin ja kiipesi kaivelemaan purkkia. Kun käänsin selkäni, sama toistui aina vain. Ja minulla oli kakkahätä. Lopulta paine kasvoi liian suureksi. Tajusin, että minun oli annettava periksi, sillä kakka oli minua vahvempi. Otin vaaralliset esineet pois purkista, panin purkin lattialle ja sanoin, että tällä kertaa sitä saa katsella, kun äidillä on kakkahätä. Näin tarjoiltuna purkki ei kiinnostanutkaan kauan, vaan poika juoksi pian vessaan tarkkailemaan äitiä. Itse asiassa hän tulikin myöhässä - kakka tuli saman tien.
Kakkoskakka tuli illalla kaupunkireissulta palattua. Se oli vähäinen. Liekö päivällä harrastettu liikunta saanut suolessa liikkeelle jotain, joka muuten olisi odottanut aamun kuljetusta?

Poika:

Aamukakka tuli sutjakasti puuron jälkeen. Poika riisui itse yöpukunsa ja saman tien vaipankin. Kaikeksi onneksi kakka oli tiukka pökäle eikä levinnyt sopimattomiin paikkoihin.
Illalla poika leikki itsekseen patjalla, joka meillä on ollut lattialla jo yli puoli vuotta, lähinnä unikoulun takia (toinen on nukkunut olohuoneessa, kun toinen on valvonut kakaran unta). Minä makasin lattialla ja luin lehteä. Vaimo luki omaa lehteä sohvalla. Sitten poika rupesi sanomaan: "Öh öh, ah ah." Nostin katsettani ja näin ison ruskean möntin patjalla. En ensiksi tajunnut mikä se on, mutta sitten tuli vauhtia vanhempiin. Siisti kakka se oli eikä siitä jäänyt tahraa patjaan. Nostin sen vessapaperin sisällä ylös ja pistin vessanpönttöön. Sanoin vaimolle: "Tämmöinen lämmin paketti on itse asiassa ihan mukavan tuntuinen."

Tiistai 14.3.

Mies:

Pieni reissu tänään aikaisin aamulla, mikä aiheutti pientä painetta aamiaisen jälkeen. Kakka tuli kuitenkin sopivasti juuri kun vaimo oli viemässä poikaa tarhaan.

Vaimo:

Vaihteeksi ummetusta. Yritin käydä puolen tunnin aikana kahdesti kakalla, mutta vasta kolmas kerta vähän myöhemmin tuotti tulosta. Silloinkin piti pinnistää melkein silmät ulos päästä.

Poika:

Myös kovaa kakkaa. Lihapullan kokoinen ja värinen kikkare, jonka tulosta poika ilmoitti selvällä suomen kielellä: "Kakka!" Tähän asti 'kakka' on usein ilmaistu muodossa 'kak-kak-ka'.

Maanantai 13.3.

Mies:

Ei vieläkään kakkaa, mutta tätä kirjoittaessani tunnen painetta suolessa.

Vaimo:

Ei mainittavaa.

Poika:

Kakkasi aamulla herättyään (puoli seitsemältä!) ison, hiukan ryynisen näköisen kakkapökäleen.

Tytär:

Lähti aamulla "omaan tarhaan" eikä ehtinyt käydä kakalla.

Sunnuntai 12.3.

Mies:

Heräsin hyvien yöunien jälkeen kotoa kahdeksalta aamulla, enkä kahden tunnin yöunien jälkeen jonkun vieraan kämpän lattialta puoli yhdeltätoista. Aamupalaksi oli myslisekoitusta, mutta ihmeekseni potti oli tyhjentynyt jo jossain muualla eikä kakkaa tullut missään vaiheessa päivää. Pieruja kyllä tuli ja vaimo luuli moneen kertaan, että poika oli kakannut vaippaan, vaikka asialla olin ollut minä. Iltapäivällä menimme luistelemaan ja kadulla kävellessämme pieraisin hiljaisen tuhnun. Tytär sanoi siihen: "Täällä haisee kakka. Kuka pieraisi?" Takanamme tuli ihmisiä, enkä halunnut sanoa mitään. Tytär jatkoi: "Pieraisitko sinä isä?" Kun pääsimme kotiin, yritin sanoa, ettei saa puhua tuollaisia juttuja kadulla - mutta kyllä, minä olin pieraissut.

Vaimo:

Lapsi katseli vierestä, kun piti nopeasti äheltää paljon - onneksi siististi - kakkaa minuutti sen jälkeen, kun mies lähti hakemaan tytärtään meille käymään.

Tytär:

Kävi kakalla heti tultuaan. Oli syönyt hernekeittoa äitinsä luona.

Poika:

Ei kakannut koko päivänä.

Reissussa to-la

Mies:

Olin ryyppy- ja festivaalireissulla torstaista lauantaihin. Yllättävästi roskaruoan syöminen ja viinan juominen eivät sekoittaneet vatsaa sen pahemmin enkä joutunut yllättäviin sessioihin kahviloiden, baarien tai edes elokuvateatterien vessoissa eikä junankaan vessa kutsunut.

Kotona ei kuulemma tapahtunut mitään dramaattista tähän aikaan, kuulemma.

Torstai 9.3.

Mies:

Kävin aamulla heittämässä tyttären tarhaan. Oli paskahätä jo kun lähdimme kävellen torille. Bussi ei - yllätys yllätys - tullut ajallaan ja sitten perillä piti vielä odotella, että tilattu taksi tuli. Bussia ei voinut pakkaseen jäädä odottelemaan - olisi tullut ehkä 20 minuutin päästä. Kotona ensimmäiseksi vessaan. Kakka oli hyvää ja sitä tuli runsaasti.

Miehen tytär:

Söi eilen kolme lautasellista makaroonia ja jauhelihakastiketta ja päälle vielä omenaa ja banaania. Sitten kävikin kutsu vessaan.

Poika:

Ei kakannut aamulla.

Vaimo:

Ennen lasten tarhaan lähtemistä on aina kiire, ja toivon, ettei kakkahätä iske silloin. Iskihän se. Kiire tuli minullekin. Lapset tekivät onneksi jotain rauhallista, ja sain vääntää rauhassa pahanhajuisen, suttuisen tuotoksen.

Tiistai 7.3.

Mies:

En muista käyneeni tänään kakalla. Se ei tosin tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt.

Vaimo:

Minäkään en muista. Todennäköisesti homma on siis tapahtunut keskellä päivää jossain töiden lomassa, toivottavasti olen edes muistanut pyyhkiä.

Poika:

Ei havaintoa, lienee kakannut tarhassa.