Pitkästä aikaa

Maailma on sen verran paska paikka nykyään, että lienee pakko aloittaa tämä uudestaan.

Mies:

Aamulla sain ällistyksekseni luettua Hesaria niin pitkään, että kakka alkoi tulla. Kieltäydyin osallistumasta lapsenhoitoonkin, kun sanoin, että kakka tulee kohta pitkin lattioita. Luin paskalla ikivanhaa Vihreää Lankaa, jonka keskiaukeamajuttu tuloeroista oli niin kiinnostava, että luin sitä pitkään senkin jälkeen, kun kakka oli jo lakannut tulemasta.

Myöhemmin iltapäivällä olin pojan kanssa kahdestaan kotona. Kävin pissalla. Teen sen tällaisessa tilanteessa aina istualtaan, ettei poika pääse sohimaan pissasuihkua käsillään. Nyt huomasin, että voisi tulla vähän kakkaakin siinä samalla. Väänsin muutaman surkean soikean kikkareen pojan yrittäessä pölliä vessapaperia. Näidenkin olemattomien lapsen pikkusormen kokoisten kikkareiden vääntäminen oli poksauttaa silmät pois päästäni, eikä toimenpiteen jälkeenkään tuntunut mitenkään erityisen hyvältä. Ehkä kikkareet jopa edesauttoivat päänsäryn syntymistä.

Vaimo:

Olen viime ajat ollut huonokakkainen. Stressiä syystä jos toisestakin, eikä se tee hyvää suolelle. Tänään en ole kakannut ainakaan tarpeeksi. Pieniä kikkareita tulee pitkin päivää, vaikka kaipaisi sellaista suurta vapauttavaa ryöppyä. Saapa nähdä, mitä tapahtuu, jos ryhdyn vähähiilihydraattiselle dieetille, mitä olen suunnitellut. Viimeksi se aiheutti lieviä kakkaongelmia.

Poika:

Poika heräsi aamulla 6.40 (tosin vahingossa, kun isän piti päästä käymään kusella ja poika oli nukkunut pää tämän kainalossa klo 4:stä alkaen). Tunnin päästä tuli iso kakka. Sitä oli pippelissäkin ja käsi haisi kakalle pitkään pesemisen jälkeenkin. Ryynimäisen ja liejuisen kakan seassa oli muun muassa viinirypäleen kuoria, joita vaimo ihmetteli pitkään. (Mies: Jos en olisi sanonut mitään, vaimo voisi ihmetellä tätä elämänsä loppuun saakka. Viimeiset sanat: "Mitä ne oli ne pienet riekaleet siinä meiän pojan kakassa? Sano, mies.. aaarghh...")